maanantai 19. lokakuuta 2015

Syyskuu 2015



Syyskuun juttu oli synttärijuhlan järjestäminen. Muuhun ei ollut aikaa eikä voimaa.

Siispä lista on varsin yksitoikkoinen.




1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen

Ei edistystä.


2. Löytää uusi liikuntalaji

Ei edistystä.


3. Saada tanssi takaisin

Jatkuu, muutamaa sairaspoissaoloa (open ja omaa) lukuun ottamatta.


4. Tuntea työn iloa

Kiireinen kuukausi, mutta ei muutoksia fiiliksissä.


5. Järjestää mahtibileet

TAVOITE SAAVUTETTU. Ja blogattu.


6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen

Ei edistystä, paitsi oman pikkuläppärini lähetin Gambiaan.


7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin

Ei edistystä.


8. Tehdä spagaatti

Ei edistystä.

9. Oppia syömään raakaa kalaa

Ei edistystä.



Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
Ei edistystä.

VTM-tutkinto 
Ei edistystä.

Ja kaiken päämääränä on edelleen olla onnellinen. Onnea ovat ystävät ja läheiset. Onneksi heitä oli paljon koolla juhlissa kanssani. On onni vanheta näiden ihmisten kanssa.

Tavoitetarkastus pidettiin tällä kertaa Janis Joplinin valvonnassa:

 Tarkastaja oli vieläkin in lööv with synttäribändi. Ja siksi varmaan sain HYVÄN!!!


Mahtibileet

Tavoite numero 5 saavutettu!


Kun vuodenvaihteessa asetin tavoitteita, en oikeastaan ajatellut nimenomaisesti 50-vuotisjuhlaani, kun sanoin haluavani järjestää mahtibileet. Vanhenemisen merkkipäivän olisi voinut ohittaa sen kummemmin juhlimatta. Kuten juhlapuheessani sitten sanoinkin, niin vituttaa olla vanha. Toisaalta eipä sitä sen nuorempi ole, juhli tai ei, ja kun viime vuosina on on ollut paljon surua ja sukukin on kokoontunut enimmäkseen surujuhliin, niin juhlat ovat tervetullutta vaihtelua. Niinpä päädyin järjestämään kunnon synttärit ja kutsumaan paikalle paljon ystäviä matkan varrelta - sellaisiakin, joita en ole tavannut vuosiin tai vuosikymmeniin. Ikävä kyllä, jotkut läheiset eivät paikalle pääseet, mutta vieraita oli silti reippaasti yli megajuhlalle asettamamme viidenkymmennen tavoitteen - yli kuusikymmentä.

Juhlapaikaksi valikoitui ihanan tunnelmallinen Pakin talo. Moni juhlapaikka karsiutui pois hintansa takia, tai siksi, että paikalta olisi pitänyt poistua tiettyyn kellonlyömään. Pakin talon suhteen tosin sain loppuun asti jännittää säätä ja voidaanko pihalla olla. Juhlasää oli lopulta mitä mainioin.

Pihalla tarjottiin kahvia Helsingin kahvikomppanian moposta ja otettiin rotestinurkassa photobooth-kuvia lapsuuteni sankareiksi pukeutuneena.

                                                                                                                                                                                                                Kuva: 8MOVIN BROS
                                                                                                                                                                                                                             Kuva: 8MOVIN BROS

Sankarigrillaaja Jouni grillasi 14 kiloa Feri's Sausagen superhyvää makkaraa.
 
                                                                                                                                                                                Kuva: 8MOVIN BROS

Sisällä puolestaan syötiin, juotiin ja tanssattiin Trademarkin tahtiin Pakin talon lattialautojen kestävyyttä koetellen.

                                                                                                                                                                                                                        Kuva: 8MOVIN BROS

Rakkaat ihmiset olivat järjestäneet ohjelmaa. Oma armaani lauloi Leonard Cohenin I'm Your Manin, mutta oli myös tehnyt minulle aivan oman laulun. Ex-duunikaverit asettuivat pyramidiin, josta lausuttiin mashup-runoutta. Todellakin WOW!


   Kuva: 8MOVIN BROS

Erityisesti ilahdutti myös lapsuudenkaverini Annen saapuminen juhliin. Emme ole nähneet sitten yhdeksänkymmenluvun alun ja silloinkin pitkän tauon jälkeen luokkakokouksessa. Vaikka tavaralahjoista kieltäydyinkin, niin Annelta saatua lahjaa ei voi kuin arvostaa. BCR-huivi päivitettynä tämän päivän miesmakuun :-)


Sain myös nuoruuttani muistelevan blogin lapsuuden kavereilta. Iso sydän heille kaikille!

Tällaisen joukon ruokkiminen ja juottaminen  sekä muu yleinen vie yllättävän paljon voimia (ja rahojakin), olisin varmasti tarvinnut ainakin varsinaiseen juhlailtaan enemmän apua. Mutta aivan oma vikani, etten sitä pyytänyt tai palkannut. Juhlien jälkeen olin kliseisesti väsynyt ja onnellinen, ja jalkani olivat tön-köt. Mutta onneksi tällaisia bileitä ei ole kuin kerran puoleen vuosisataan!