Loppuvuosi paketissa

En saanut blogattua marraskuusta ja koko vuoden raportointikin viivästyi tänne helmikuuhun, mutta tässä on koko loppuvuosi yhdessä paketissa. Tilanteet ovat tästä loppuraportista muuttuneet, mutta niistä joskus lisää. Samoin tälle vuodelle on asetettu uudet tavoitteet. Niitä on viisi ja puoli. Niistäkin lisää myöhemmin.

Sekä marraskuun, että loppuarviointi suoritettiin Krunikan legendaarisessa Rodolfossa, jossa Yli Tarkastaja pääsi muistelemaan nuoruusvuosiaan. Ravintolassa oli muuten mukavaa, mutta valokuvista tuli kehnoja niukan valon takia. Ruokakuvista ei ole näytettävää.

Marraskuun arvio oli hyvän hyvä. Raaka kalavalmentaja sai erityismaininnan käsin kirjoitetuista arvioinneista.

Loppuraportissa saa vähän selitellä ja tarkastaja otti selitykset huomioon antaessaan arvosanaa. Alla siis kunkin tavoitteen virallinen lopputulema L sekä selitysosa S.

1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen

L: Ei edistystä.
S: Tavoitteena oli tavata kauan kadonnut ystävä. Naamakkain emme tavanneet, eli varsinainen tavoite ei toteutunut, mutta löysimme toisemme Facebookissa. Vuoden aikana myös yllättävän moni lapsuudenkaveri on löytynyt Facessa ja joitakin heistä olen nähnyt naamasta naamaan. Eli aivan huonosti ei mennyt.

2. Löytää uusi liikuntalaji

L: Ei edistystä.
S: En löytänyt uutta lajia, mutta Heiaheian tilastossa minulla on vuodelle 2015 20 eri lajia. Eli yritin kyllä!

3. Saada tanssi takaisin

Tavoitteen mukaiset 10 kertaa käyty - eli TAVOITE SAAVUTETTU.

4. Tuntea työn iloa
 L & S: Työssä on ollut paljon työtä. Työ on ollut mielekästä ja hyvää, mutta toisaalta työilmapiiri ja monet ei niin varsinaisesti työn sisältöön liittyvät asiat ovat tuottaneet monenlaisia tunteita. Fiilikset vaihtuvat melkein päivittän. Ja toisaalta suurien kysymysten paikka. Lähdin nykyiseen työhön tietäen, että se on projekti ja että työsuhde tulee päättymään projektin päätyttyä. Olen kauan ollut turvallisissa (jos nyt nykymaailmassa mikään työsuhde on turvallinen) pitkissä työsuhteissa ja yllättäen tunsin oloni positiivisella tavalla kevyeksi tietäessäni, etten ole sidoksissa tähän työhön kovin kauaa. Toisaalta taas halusin jatkaa ja nähdä, mihin työni tulokset johtavat.

Niinhän siinä kävi, että juuri kun aloin viihtymään työssäni, se loppui. Mutta ajattelen tätä työsuhdetta  rebound-suhteena. Opin taas luottamaan, että minuun luotetaan. Opin olemaan sitoutumatta asioihin, joihin ei kannata sitoutua ja ennen kaikkea löysin sen kadonneen työn ilon. Tästä voi jatkaa vakavampaan suhteeseen eheytyneempänä. Eli TAVOITE SAAVUTETTU.

5. Järjestää mahtibileet

TAVOITE SAAVUTETTU.


6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen
 L: Ei varsinaista muutosta, Amnesty-työ jatkuu, mutta ei kovin vahvasti.
S: Työkiireet veivät aikaa muulta. Mutta en voi olla tähän tyytyväinen. Toivoisin tekeväni enemmän ja toivoisin tekeväni konkreettisempaa.

7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin

L: Keräilin reseptit laatikkoon  ja perustin blogin niiden digitalisoimiseksi. Mutta sain blogattua vain yhden reseptin.
S: Tein edes tuon.

8. Tehdä spagaatti
 L: Nojuuei.
S: Loppuvuoden kiiret ja sairastelut eivät tukeneet tavoitetta.Vois kyllä yrittää uudelleen.


9. Oppia syömään raakaa kalaa
 TAVOITE SAAVUTETTU.


Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
L: Ei edistystä. Pikemminkin päinvastoin.
S: Edelleenkin noudatan 5:2:sta, mutta liikunnan määrä on pienentynyt. Ja seliseli.

VTM-tutkinto 
L: Ei edistystä.
S: Kyllästytti, ei ollut aikaa eikä voimia. Loppumetreillä sain kuitekin hoidettua TE-keskukselta lausunnon opintojen jatkamiseen, mikäli jään työttömäksi. Eli mahdollisuudet on avattu.

Koko vuoden tulos on hyvä ja tavoitteiden saavutusprosentti 68.

Ja kaiken päämääränä on  olla onnellinen. Kyllä olen ollut. Onnellisempi kuin pitkään aikaan. Vaikka minun pitäisi varmaan olla huolestunut työtilanteestani, en osaa olla. Olo on kevyt kuin sudenkorento ja kaikki on mahdollista.

Tavoitteet eivät tulleet saavutetuiksi niin hyvin kuin olisin halunnut. Näin jälkikäteen ajateltuna niitä oli liikaa. Vuodelle 2016 asetin vain viisi ja puoli tavoitetta. Ja paljon entisiä kivempia.

Raaka kalakoulu

En oikein tiedä, mistä raa'an kalan inhoni on peräisin. Olen syyttänyt lapsuutta ja isää, joka kalasti paljon ja viritteli itse kaloistaan mielestäni äklöttäviä suolakalavirityksiä niin, että suolapurkin kyljetkin olivat suomuissa. Mutta toisaalta velipoika ei muuta söisikään kuin kalaa, joten en tiedä, miksi toisen herkku on toisen ällö. Muutenkaan henkinen kala-allergiani ei ole looginen juttu. Kypsä kala maistuu, mutta joskus senkin haju saattaa äklöttää. Graavi ei maistu, mutta silli kyllä, mutta siihenkin saattaa välillä tulla inho.

No joka tapauksessa olin viisikymmentä vuotta miltei syömättä raakaa kalaa. Kuitenkin koin sen kulinarismini handicappina. Kun muiden mielestä parasta buffetissa tai jouluherkuissa on kalapöytä  ja kun hienostuneen maun omaavat herkkusuut hehkuttivat sushin makunautintoa, en voinut kuin vaieta.

Pahin sosiaalinen tilanne oli appiukon tarjoama perinteinen jouluherkku eli osteri ranskalaisessa pubissa. Osteri hilautui edestakaisin ruokahississäni ja sain yökkäilyn loppumaan vain reilulla annoksella votkaa. Kuulin (ainakin sieluni korvin) naapuripöytien "mon dieu" -huokailut.

Valmentajaksi tielläni raa'an kalan maailmaan pyysin Kulinaarimurulan emännän, jonka tiesin sekä armoitetuksi ruokaihmiseksi että tinkimättömäksi aatteissaan. Ja onhan hän nimeään myöten sopiva kalahommiin. Valmentaja itse valitsi tittelinsä kirjoitusasuksi muodon raaka kalavalmentaja. Valmentaja tarttuikin haasteeseen tiukalla otteella ja laati minulle kahdentoista askeleen ohjelman raakaan kalaan.

Harjoitteissa oli niin omin päin suoritettavia kuin ohjattuja tehtäviä. Minun tuli mm. käydä kauppahallissa tutkimassa kala-tarjontaa, valita reseptejä ja valmistaa kaksi erilaista raakakala-ateriaa. Yhdessä kavimme Sea Lifessa tutustumassa kalojen maailmaan sekä katselimme dokumentin sushi-mestarista. Dokkarin ohessa tein valmentajan ohjauksessa susheja. Sain jopa käyttää töhötintä lohen pinnan paistamiseen!

Taustalla tarkkailevat mestari Jiro ja joku nälkäinen GT:n kera

Kaikista valmenteista sain asianmukaiset arvioinnit ja sertifikaatit.

 Kala-allasvierailusertifikaatti

Loppukoe eli kalaasi järjestettiin joulukuun alkupäivinä ravintola Domossa. Kalavalmentaja tilasi annoksen kolmea eri sashimia ja minun piti syödä kahdesta tuotteesta vähintäin kolme ja yhdestä kaksi palaa. Pelotti ja jännitti kamalasti, koska varsianaisia syöntiharjoitteita ei kuitenkaan treenivuoden aikana ollut monta ja en ollut vieläkään varma, miten kala uppoaa kitusiin.

Selvitin syönnin kuitenkin kunnialla ja kampasimpukasta jopa tykkäsin. Kuha oli ihan ookoo, mutta lohi takelteli vähän vieläkin. Enivei - olen syönyt raakaa kalaa ja saatan syödä jatkossakin. Lohen kanssa täytynee vielä treenata lisää.

Domon sashimit.

Tavoite on siis saavutettu ja meikäläisen näkee kenties yhä useammin kalapöydässä. Ennen kaikkea - yksi henkinen raja-aita on kaadettu ja elämä voi olla moninaisempaa!

Kypsää tai raakaa - kuha on kalaa!