Loppuvuosi paketissa

En saanut blogattua marraskuusta ja koko vuoden raportointikin viivästyi tänne helmikuuhun, mutta tässä on koko loppuvuosi yhdessä paketissa. Tilanteet ovat tästä loppuraportista muuttuneet, mutta niistä joskus lisää. Samoin tälle vuodelle on asetettu uudet tavoitteet. Niitä on viisi ja puoli. Niistäkin lisää myöhemmin.

Sekä marraskuun, että loppuarviointi suoritettiin Krunikan legendaarisessa Rodolfossa, jossa Yli Tarkastaja pääsi muistelemaan nuoruusvuosiaan. Ravintolassa oli muuten mukavaa, mutta valokuvista tuli kehnoja niukan valon takia. Ruokakuvista ei ole näytettävää.

Marraskuun arvio oli hyvän hyvä. Raaka kalavalmentaja sai erityismaininnan käsin kirjoitetuista arvioinneista.

Loppuraportissa saa vähän selitellä ja tarkastaja otti selitykset huomioon antaessaan arvosanaa. Alla siis kunkin tavoitteen virallinen lopputulema L sekä selitysosa S.

1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen

L: Ei edistystä.
S: Tavoitteena oli tavata kauan kadonnut ystävä. Naamakkain emme tavanneet, eli varsinainen tavoite ei toteutunut, mutta löysimme toisemme Facebookissa. Vuoden aikana myös yllättävän moni lapsuudenkaveri on löytynyt Facessa ja joitakin heistä olen nähnyt naamasta naamaan. Eli aivan huonosti ei mennyt.

2. Löytää uusi liikuntalaji

L: Ei edistystä.
S: En löytänyt uutta lajia, mutta Heiaheian tilastossa minulla on vuodelle 2015 20 eri lajia. Eli yritin kyllä!

3. Saada tanssi takaisin

Tavoitteen mukaiset 10 kertaa käyty - eli TAVOITE SAAVUTETTU.

4. Tuntea työn iloa
 L & S: Työssä on ollut paljon työtä. Työ on ollut mielekästä ja hyvää, mutta toisaalta työilmapiiri ja monet ei niin varsinaisesti työn sisältöön liittyvät asiat ovat tuottaneet monenlaisia tunteita. Fiilikset vaihtuvat melkein päivittän. Ja toisaalta suurien kysymysten paikka. Lähdin nykyiseen työhön tietäen, että se on projekti ja että työsuhde tulee päättymään projektin päätyttyä. Olen kauan ollut turvallisissa (jos nyt nykymaailmassa mikään työsuhde on turvallinen) pitkissä työsuhteissa ja yllättäen tunsin oloni positiivisella tavalla kevyeksi tietäessäni, etten ole sidoksissa tähän työhön kovin kauaa. Toisaalta taas halusin jatkaa ja nähdä, mihin työni tulokset johtavat.

Niinhän siinä kävi, että juuri kun aloin viihtymään työssäni, se loppui. Mutta ajattelen tätä työsuhdetta  rebound-suhteena. Opin taas luottamaan, että minuun luotetaan. Opin olemaan sitoutumatta asioihin, joihin ei kannata sitoutua ja ennen kaikkea löysin sen kadonneen työn ilon. Tästä voi jatkaa vakavampaan suhteeseen eheytyneempänä. Eli TAVOITE SAAVUTETTU.

5. Järjestää mahtibileet

TAVOITE SAAVUTETTU.


6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen
 L: Ei varsinaista muutosta, Amnesty-työ jatkuu, mutta ei kovin vahvasti.
S: Työkiireet veivät aikaa muulta. Mutta en voi olla tähän tyytyväinen. Toivoisin tekeväni enemmän ja toivoisin tekeväni konkreettisempaa.

7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin

L: Keräilin reseptit laatikkoon  ja perustin blogin niiden digitalisoimiseksi. Mutta sain blogattua vain yhden reseptin.
S: Tein edes tuon.

8. Tehdä spagaatti
 L: Nojuuei.
S: Loppuvuoden kiiret ja sairastelut eivät tukeneet tavoitetta.Vois kyllä yrittää uudelleen.


9. Oppia syömään raakaa kalaa
 TAVOITE SAAVUTETTU.


Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
L: Ei edistystä. Pikemminkin päinvastoin.
S: Edelleenkin noudatan 5:2:sta, mutta liikunnan määrä on pienentynyt. Ja seliseli.

VTM-tutkinto 
L: Ei edistystä.
S: Kyllästytti, ei ollut aikaa eikä voimia. Loppumetreillä sain kuitekin hoidettua TE-keskukselta lausunnon opintojen jatkamiseen, mikäli jään työttömäksi. Eli mahdollisuudet on avattu.

Koko vuoden tulos on hyvä ja tavoitteiden saavutusprosentti 68.

Ja kaiken päämääränä on  olla onnellinen. Kyllä olen ollut. Onnellisempi kuin pitkään aikaan. Vaikka minun pitäisi varmaan olla huolestunut työtilanteestani, en osaa olla. Olo on kevyt kuin sudenkorento ja kaikki on mahdollista.

Tavoitteet eivät tulleet saavutetuiksi niin hyvin kuin olisin halunnut. Näin jälkikäteen ajateltuna niitä oli liikaa. Vuodelle 2016 asetin vain viisi ja puoli tavoitetta. Ja paljon entisiä kivempia.

Raaka kalakoulu

En oikein tiedä, mistä raa'an kalan inhoni on peräisin. Olen syyttänyt lapsuutta ja isää, joka kalasti paljon ja viritteli itse kaloistaan mielestäni äklöttäviä suolakalavirityksiä niin, että suolapurkin kyljetkin olivat suomuissa. Mutta toisaalta velipoika ei muuta söisikään kuin kalaa, joten en tiedä, miksi toisen herkku on toisen ällö. Muutenkaan henkinen kala-allergiani ei ole looginen juttu. Kypsä kala maistuu, mutta joskus senkin haju saattaa äklöttää. Graavi ei maistu, mutta silli kyllä, mutta siihenkin saattaa välillä tulla inho.

No joka tapauksessa olin viisikymmentä vuotta miltei syömättä raakaa kalaa. Kuitenkin koin sen kulinarismini handicappina. Kun muiden mielestä parasta buffetissa tai jouluherkuissa on kalapöytä  ja kun hienostuneen maun omaavat herkkusuut hehkuttivat sushin makunautintoa, en voinut kuin vaieta.

Pahin sosiaalinen tilanne oli appiukon tarjoama perinteinen jouluherkku eli osteri ranskalaisessa pubissa. Osteri hilautui edestakaisin ruokahississäni ja sain yökkäilyn loppumaan vain reilulla annoksella votkaa. Kuulin (ainakin sieluni korvin) naapuripöytien "mon dieu" -huokailut.

Valmentajaksi tielläni raa'an kalan maailmaan pyysin Kulinaarimurulan emännän, jonka tiesin sekä armoitetuksi ruokaihmiseksi että tinkimättömäksi aatteissaan. Ja onhan hän nimeään myöten sopiva kalahommiin. Valmentaja itse valitsi tittelinsä kirjoitusasuksi muodon raaka kalavalmentaja. Valmentaja tarttuikin haasteeseen tiukalla otteella ja laati minulle kahdentoista askeleen ohjelman raakaan kalaan.

Harjoitteissa oli niin omin päin suoritettavia kuin ohjattuja tehtäviä. Minun tuli mm. käydä kauppahallissa tutkimassa kala-tarjontaa, valita reseptejä ja valmistaa kaksi erilaista raakakala-ateriaa. Yhdessä kavimme Sea Lifessa tutustumassa kalojen maailmaan sekä katselimme dokumentin sushi-mestarista. Dokkarin ohessa tein valmentajan ohjauksessa susheja. Sain jopa käyttää töhötintä lohen pinnan paistamiseen!

Taustalla tarkkailevat mestari Jiro ja joku nälkäinen GT:n kera

Kaikista valmenteista sain asianmukaiset arvioinnit ja sertifikaatit.

 Kala-allasvierailusertifikaatti

Loppukoe eli kalaasi järjestettiin joulukuun alkupäivinä ravintola Domossa. Kalavalmentaja tilasi annoksen kolmea eri sashimia ja minun piti syödä kahdesta tuotteesta vähintäin kolme ja yhdestä kaksi palaa. Pelotti ja jännitti kamalasti, koska varsianaisia syöntiharjoitteita ei kuitenkaan treenivuoden aikana ollut monta ja en ollut vieläkään varma, miten kala uppoaa kitusiin.

Selvitin syönnin kuitenkin kunnialla ja kampasimpukasta jopa tykkäsin. Kuha oli ihan ookoo, mutta lohi takelteli vähän vieläkin. Enivei - olen syönyt raakaa kalaa ja saatan syödä jatkossakin. Lohen kanssa täytynee vielä treenata lisää.

Domon sashimit.

Tavoite on siis saavutettu ja meikäläisen näkee kenties yhä useammin kalapöydässä. Ennen kaikkea - yksi henkinen raja-aita on kaadettu ja elämä voi olla moninaisempaa!

Kypsää tai raakaa - kuha on kalaa!

Lokakuu 2015

Lokakuussa toivuin syyskuusta ja flunssasta. Synttärijuhlien jälkitautina oli koko kuukauden kestänyt ärsyttävä flunssa, joka esti monet liikunnalliset haaveet. Muutenkin edistyminen on ollut -öhöm- sanotaanko vaikka epätasaista.

Tavis-tarkastus kutsuttiin koolle lennossa improvisoiden ja tarkastaja ei ollut varautunut tavanomaisella tussiarsenaalilla eikä edes printatulla lomakkeella.

Tarkastuksen kunniaksi nautittiin lettunen ja lasillinen - ja lintunen esittää tarkastusdokumenttia.

Mutta asiaan, sano!

1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen

Ei edistystä.

2. Löytää uusi liikuntalaji

Ei edistystä.


3. Saada tanssi takaisin

Olin sairaana suurimman osan lokakuun tunneista, mutta jatkuu silti.


4. Tuntea työn iloa

Työssä on ollut paljon työtä. Työ on ollut mielekästä ja hyvää, mutta toisaalta työilmapiiri ja monet ei niin varsinaisesti työn sisältöön liittyvät asiat ovat tuottaneet monenlaisia tunteita. Fiilikset vaihtuvat melkein päivittän. Ja toisaalta suurien kysymysten paikka. Lähdin nykyiseen työhön tietäen, että se on projekti ja että työsuhde tulee päättymään projektin päätyttyä. Olen kauan ollut turvallisissa (jos nyt nykymaailmassa mikään työsuhde on turvallinen) pitkissä työsuhteissa ja yllättäen tunsin oloni positiivisella tavalla kevyeksi tietäessäni, etten ole sidoksissa tähän työhön kovin kauaa. Toisaalta taas haluaisin jatkaa ja nähdä, mihin työni tulokset johtavat.

5. Järjestää mahtibileet

TAVOITE SAAVUTETTU.


6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen

Ei varsinaista muutosta, Amnesty-työ jatkuu, mutta ei kovin vahvasti.


7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin

Ei edistystä.


8. Tehdä spagaatti

Venyttelyjä ja epäuskoa.


9. Oppia syömään raakaa kalaa

Kalakoulutus on edennyt mallikkaasti.

Sain raa'alta kalavalmentajalta diplomin taannoisesta kala-allasvierailusta


Valmentajan luona suoritin peräti kaksi harjoitetta kerralla. Ensimmäisenä katsoin Jiro Dreams of Sushi -dokumentin tinkimättömästä sushi-mestarista Jiro Onosta ja sitten harjoittelin itse vähemmän tinkimättömällä otteella.

 
  Ja lopuksi syötiin tekeleet.

Loppuillasta, tosin vahvasti doupattuna, söin jopa punajuurisilakkafileen. Ihan kokonaisen.


Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
Ei edistystä.

VTM-tutkinto 
Ei edistystä.

Ja kaiken päämääränä on  olla onnellinen. Työkuvion myötä olen joutunut miettimään paljonkin sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Riittääkö muu elämä, jos työ ei ispirioi? Entä pitääkö työssä saavuttaa jotain? Ja jos niin mitä?

Puutteellisten tarkastusvälineiden takia sain arvosanani käsimerkein esitettynä. Siinähän on TP eli tyydyttävää parempi. Ihan selkeesti. Ja taustalla siintää Sirppiliiteri, jonne tarkastajan ja siippasen kanssa siirryimme kuuntelemaan Ismo Kullervo Alankoa.

Syyskuu 2015

Syyskuun juttu oli synttärijuhlan järjestäminen. Muuhun ei ollut aikaa eikä voimaa.

Siispä lista on varsin yksitoikkoinen.




1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen

Ei edistystä.


2. Löytää uusi liikuntalaji

Ei edistystä.


3. Saada tanssi takaisin

Jatkuu, muutamaa sairaspoissaoloa (open ja omaa) lukuun ottamatta.


4. Tuntea työn iloa

Kiireinen kuukausi, mutta ei muutoksia fiiliksissä.


5. Järjestää mahtibileet

TAVOITE SAAVUTETTU. Ja blogattu.


6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen

Ei edistystä, paitsi oman pikkuläppärini lähetin Gambiaan.


7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin

Ei edistystä.


8. Tehdä spagaatti

Ei edistystä.

9. Oppia syömään raakaa kalaa

Ei edistystä.



Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
Ei edistystä.

VTM-tutkinto 
Ei edistystä.

Ja kaiken päämääränä on edelleen olla onnellinen. Onnea ovat ystävät ja läheiset. Onneksi heitä oli paljon koolla juhlissa kanssani. On onni vanheta näiden ihmisten kanssa.

Tavoitetarkastus pidettiin tällä kertaa Janis Joplinin valvonnassa:

 Tarkastaja oli vieläkin in lööv with synttäribändi. Ja siksi varmaan sain HYVÄN!!!

Mahtibileet

Tavoite numero 5 saavutettu!


Kun vuodenvaihteessa asetin tavoitteita, en oikeastaan ajatellut nimenomaisesti 50-vuotisjuhlaani, kun sanoin haluavani järjestää mahtibileet. Vanhenemisen merkkipäivän olisi voinut ohittaa sen kummemmin juhlimatta. Kuten juhlapuheessani sitten sanoinkin, niin vituttaa olla vanha. Toisaalta eipä sitä sen nuorempi ole, juhli tai ei, ja kun viime vuosina on on ollut paljon surua ja sukukin on kokoontunut enimmäkseen surujuhliin, niin juhlat ovat tervetullutta vaihtelua. Niinpä päädyin järjestämään kunnon synttärit ja kutsumaan paikalle paljon ystäviä matkan varrelta - sellaisiakin, joita en ole tavannut vuosiin tai vuosikymmeniin. Ikävä kyllä, jotkut läheiset eivät paikalle pääseet, mutta vieraita oli silti reippaasti yli megajuhlalle asettamamme viidenkymmennen tavoitteen - yli kuusikymmentä.

Juhlapaikaksi valikoitui ihanan tunnelmallinen Pakin talo. Moni juhlapaikka karsiutui pois hintansa takia, tai siksi, että paikalta olisi pitänyt poistua tiettyyn kellonlyömään. Pakin talon suhteen tosin sain loppuun asti jännittää säätä ja voidaanko pihalla olla. Juhlasää oli lopulta mitä mainioin.

Pihalla tarjottiin kahvia Helsingin kahvikomppanian moposta ja otettiin rotestinurkassa photobooth-kuvia lapsuuteni sankareiksi pukeutuneena.

                                                                                                                                                                                                                Kuva: 8MOVIN BROS

                                                                                                                                                                                                                             Kuva: 8MOVIN BROS

Sankarigrillaaja Jouni grillasi 14 kiloa Feri's Sausagen superhyvää makkaraa.

 

                                                                                                                                                                                Kuva: 8MOVIN BROS

Sisällä puolestaan syötiin, juotiin ja tanssattiin Trademarkin tahtiin Pakin talon lattialautojen kestävyyttä koetellen.

     

                                                                                                                                                                                                                        Kuva: 8MOVIN BROS

Rakkaat ihmiset olivat järjestäneet ohjelmaa. Oma armaani lauloi Leonard Cohenin I'm Your Manin, mutta oli myös tehnyt minulle aivan oman laulun. Ex-duunikaverit asettuivat pyramidiin, josta lausuttiin mashup-runoutta. Todellakin WOW!

   Kuva: 8MOVIN BROS

Erityisesti ilahdutti myös lapsuudenkaverini Annen saapuminen juhliin. Emme ole nähneet sitten yhdeksänkymmenluvun alun ja silloinkin pitkän tauon jälkeen luokkakokouksessa. Vaikka tavaralahjoista kieltäydyinkin, niin Annelta saatua lahjaa ei voi kuin arvostaa. BCR-huivi päivitettynä tämän päivän miesmakuun :-)

Sain myös nuoruuttani muistelevan blogin lapsuuden kavereilta. Iso sydän heille kaikille!

Tällaisen joukon ruokkiminen ja juottaminen  sekä muu yleinen vie yllättävän paljon voimia (ja rahojakin), olisin varmasti tarvinnut ainakin varsinaiseen juhlailtaan enemmän apua. Mutta aivan oma vikani, etten sitä pyytänyt tai palkannut. Juhlien jälkeen olin kliseisesti väsynyt ja onnellinen, ja jalkani olivat tön-köt. Mutta onneksi tällaisia bileitä ei ole kuin kerran puoleen vuosisataan!

Elokuu 2015

Elokuu toi arjen ja touhun takaisin. Tavoitteiden suhteen se tarkoittaa edistysaskelia.

1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen
Ei edelleenkään edistystä, kuinkahan tässä käykään?

2. Löytää uusi liikuntalaji
Ei kokeiluja - ei edistystä, mutta MELKEIN kokeilin hydrospinningiä.

3. Saada tanssi takaisin
Aloitin itämaisen tanssin uudelleen. Varovaisesti menin ryhmään, jossa harjoitellaan enimmäkseen tekniikkaa, koska siinä on vähemmän äkkiliikkeitä polvelle. Uskaltauduin kuitenkin tasolle 2. Taso tuntui hyvältä ja opekin kehuskeli, että hyvin on liikkeet muistissa, vaikka aikaa on mennyt edellisistä tanssahteluista. Mukavalta tuntui - ja jatkan, jos vain jalka kestää.

4. Tuntea työn iloa
Syksy on alkanut kiireisenä ja projektit saatu vauhtiin. Tällä hetkellä työ on mielenkiintoista, mutta tulevaisuus jo mietityttää. Näillä näkymin vuoden vaihteessa olen saanut hommani ns. tehtyä ja on aika katsella muuta tai ainakin toisenlaista työnkuvaa. Eli taas joudun kyselemään itseltäni, mikä minusta tuleekaan isona. Vai tuleeko mitään? Ehkä työelämä onkin vain projekteja peräkkäin.

5. Järjestää mahtibileet
Vietimme jo elokuussa melkoisen mahtavat taloyhtiön juhlat ja omia synttäreitä olen touhunnut jo kovastikin. Parin viikon päästä ne on juhlittu ja ensi päivityksessä sitten tuloksista enemmän!

6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen 
Syksyn myötä Amnestyn toiminta on taas vilkkaampaa, mutta itse en vielä oikein ole ehtinyt mukaan.
Pienestä Gambia-projektista tuli kuitenkin julkista, joten siitä pointsit, vaikka itse projekti oli jo keväällä.

7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin
Kaikki irrallaan eri paikoissa olevat paperireseptit ovat nyt laatikossa, mutta blogiin en ole saanut vietyä kuin sen ekan.

8. Tehdä spagaatti
Koska en ole käynyt jumpassa, en ole paljoa harjoitellut.Tanssituntien venyttelyissä olen kyllä erityisesti ottanut lonkan ojentajat käsittelyyn.

9. Oppia syömään raakaa kalaa
Valmentajan kanssa vietimme elokuisen hellepäivän Linnanmäen Sea Lifessa tutustumassa raakoihin kaloihin livenä. Melkoisia vonkaleita siellä uiskentelikin. Toiset olivat kyllä aivan liian söpöjä syötäväksi.

Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
Suunta on taas saatu käännettyä ja numerot pienenevät vaa'an näytöllä.


VTM-tutkinto 
Ei edistystä elokuussa.

Ja kaiken päämääränä on edelleen olla onnellinen. Perusasiat ovat kunnossa. Ja kyllä se vaan niin on, että ihmisen sisäinen vuosikello alkaa syksystä ja kesällä nollataan henki ja ruumis. Nyt tuntuu hyvältä palata arkeen ja aloittaa uusia asioita loman jälkeen. Synttärijuhlien järjestäminen virkistää mieltä ja on ihanaa odotella vieraita bileisiin.

Sain elokuun arvosanaksi toivoa herättävän välttävän tyydyttävän, vaikka nimikirjoituksessakin on kirjoitusvirhe.

Mutta olin sokerihumalassa, tarkastus suoritettiin nääs järkyttävän isojen jäätelöiden energialla Fasun kahvilassa ja pöytäkirjakin kirjoitettiin paremman paperin puutteessa tarkastajan uusien silmälasien tarjouslapulle. Ensi kuussa tarkastaja näkeekin tarkemmin kaikki virheet - kääk!

Kesäkuu ja pitkälti heinäkuutakin

Tarkastaja ja tarkastettava lomailivat heinäkuussa ja niinpä kesäkuun tarkastustapaaminen  meni pitkälle heinäkuun loppuun. Siinä tarkastettiin sitten puolitoista kuukautta kerralla. Kesän laiskistaman onnen etsijän tulokset olivat heikkoja, mutta onneksi tarkastus saatiin suorittaa mitä kauneimmassa Päijänteen rantamaisemassa. Kyllä täällä kelpasi tarkastella onneaan.

1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen
Ei edelleenkään edistystä, ellei sitä lasketa, että lähetin kutsun synttäreilleni.

2. Löytää uusi liikuntalaji
Ei aikaa - ei kokeiluja - ei edistystä.

3. Saada tanssi takaisin
Ei toimenpiteitä, eikä edistymistä.

4. Tuntea työn iloa
Pahin turbulenssi meni ohi, mutta kesäkuu oli vielä raskasta työyhteisössä. Itse työtehtävät ovat edelleen mielenkiintoisia ja palkitsevia ja syksyllä alkaa uusia projekteja, joita odotan kovasti. Ja heinäkuu oli LOMAA!

5. Järjestää mahtibileet
Okei - olen sentään jotain tehnyt, eli suunnitellut syntymäpäiväjuhlia. Paikka on varattu, kutsut lähetetty ja ruoka- & viihdeasioita kyselty ja selvitetty. En kuitenkaan voi kaikkea paljastaa...

6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen 
En ole juurikaan tehnyt mitään. Toisaalta myös toiminta, jossa olen mukana, on ollut kesällä säästöliekillä.

7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin
Kesälomalla siivosin reseptikasoja ja heitin tarpeettomat menemään. Säilytettävät tuuppasin laatikoon ja tarkoituksenani on nyt kokata sieltä laatikosta reseptejä ja blogata ne talteen. Olen perustanut blogin, jossa on vasta yksi resepti. Mutta jos siellä jokin resepti pitää olla näinä päivinä, niin juuri se eli kuuman kesäpäivan keitto - chlodnik.

8. Tehdä spagaatti
Koska en ole käynyt jumpassa, en ole paljoa harjoitellut.

9. Oppia syömään raakaa kalaa
Kesäkuun alkupuolella raakakalavalmentaja vei minut Marttojen kalankäsittelykurssille. Sinänsä kalan käsittely ei ole ollut ongelmani, mutta toki se kalan haju siinäkin etoo. Kurssilla perattiin, fileoitiin ja kokattiin erilaisia kaloja. Kaikki ruuat olivat kypsennettyjä (huh!), mutta kaiken kaikkiaan kurssi innosti kyllä enemmän syömään kalaa ja nimen omaan kokonaista tuoretta kalaa, eikä pakastepuikkoja.

Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:

Painonpudotus
Kääk! Takapakkia! Toivottavasti vaan kesäkiloja. Olisikohan jumppaamattomuudella jotain osaa asiaan.


VTM-tutkinto 
Sain VTK-todistukseni 17.6., eli se on plakkarissa. Kesällä en juuri tehnyt mitään uutta, siivoilin vanhoja tiedostoja ja sen sellaista.

Ja kaiken päämääränä on edelleen olla onnellinen. Kesäloma oli ihanaa aikaa.Voi kumpa sitä työn ikeen allakin osaisi olla onnellinen.

Arvosanaksi sain aika lailla heikon "Autettavan". Yli Tarkastaja ei armoa tunne kesälläkään. Onneksi sentään oli kissa- ja delfiinitarroja lohduksi.