Tavis-tarkastus kutsuttiin koolle lennossa improvisoiden ja tarkastaja ei ollut varautunut tavanomaisella tussiarsenaalilla eikä edes printatulla lomakkeella.
Tarkastuksen kunniaksi nautittiin lettunen ja lasillinen - ja lintunen esittää tarkastusdokumenttia.
Mutta asiaan, sano!
1. Kadotetun ystävän löytäminen ja tapaaminen
Ei edistystä.
2. Löytää uusi liikuntalaji
Ei edistystä.
3. Saada tanssi takaisin
Olin sairaana suurimman osan lokakuun tunneista, mutta jatkuu silti.
4. Tuntea työn iloa
Työssä on ollut paljon työtä. Työ on ollut mielekästä ja hyvää, mutta toisaalta työilmapiiri ja monet ei niin varsinaisesti työn sisältöön liittyvät asiat ovat tuottaneet monenlaisia tunteita. Fiilikset vaihtuvat melkein päivittän. Ja toisaalta suurien kysymysten paikka. Lähdin nykyiseen työhön tietäen, että se on projekti ja että työsuhde tulee päättymään projektin päätyttyä. Olen kauan ollut turvallisissa (jos nyt nykymaailmassa mikään työsuhde on turvallinen) pitkissä työsuhteissa ja yllättäen tunsin oloni positiivisella tavalla kevyeksi tietäessäni, etten ole sidoksissa tähän työhön kovin kauaa. Toisaalta taas haluaisin jatkaa ja nähdä, mihin työni tulokset johtavat.
5. Järjestää mahtibileet
TAVOITE SAAVUTETTU.
6. Vapaaehtoistyön tai muun "aktivismin" aloittaminen
Ei varsinaista muutosta, Amnesty-työ jatkuu, mutta ei kovin vahvasti.
7. Laittaa ruokareseptit arkistoihin
Ei edistystä.
8. Tehdä spagaatti
Venyttelyjä ja epäuskoa.
9. Oppia syömään raakaa kalaa
Kalakoulutus on edennyt mallikkaasti.
Sain raa'alta kalavalmentajalta diplomin taannoisesta kala-allasvierailusta
Valmentajan luona suoritin peräti kaksi harjoitetta kerralla. Ensimmäisenä katsoin Jiro Dreams of Sushi -dokumentin tinkimättömästä sushi-mestarista Jiro Onosta ja sitten harjoittelin itse vähemmän tinkimättömällä otteella.
Ja lopuksi syötiin tekeleet.
Loppuillasta, tosin vahvasti doupattuna, söin jopa punajuurisilakkafileen. Ihan kokonaisen.
Vanhoista tavoitteista tälle vuodelle siirtyivät:
Painonpudotus
Ei edistystä.
VTM-tutkinto
Ei edistystä.
Ja kaiken päämääränä on olla onnellinen. Työkuvion myötä olen joutunut miettimään paljonkin sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Riittääkö muu elämä, jos työ ei ispirioi? Entä pitääkö työssä saavuttaa jotain? Ja jos niin mitä?
Puutteellisten tarkastusvälineiden takia sain arvosanani käsimerkein esitettynä. Siinähän on TP eli tyydyttävää parempi. Ihan selkeesti. Ja taustalla siintää Sirppiliiteri, jonne tarkastajan ja siippasen kanssa siirryimme kuuntelemaan Ismo Kullervo Alankoa.
Hyvä kirjoitus! Voi olla, että tulkitsen väärin, mutta so what: kaiken tämän jonkinasteisen alakuloisuuden taustalla olen kuitenkin kuulevani onnellisuuden ja toivon sävyjä ja uskoa siihen, että tulet tavoitteet saavuttamaan. Kaikki on kuitenkin viime kädessä suhteellista.
VastaaPoistaEn itse huomannutkaan olevani alakuloinen, mutta kieltämättä olen varmaan sitä ollut nyt tuota kirjoitaessani enemmänkin kuin ajalta, josta raportoin. Toivoa on kuitenkin, vaikka en varmaankaan kaikkia tavoitteita saavuta tämän vuoden aikana. Onnea kohti!
VastaaPoista