La Dolce Vita

Olen ollut aina perusterve, mitä allergiat ja sen myötä hyvin lievä astma on ollut kiusana. Veriarvot kuten kolesteroli ja verensokeri sekä verenpaine ovat olleet myös aina hyvät. Siksi en ole ollut kovasti huolestunut, vaikka lihaa on luiden päällä enemmän kuin THL määrää. Kaksi ja puoli vuotta sitten työterveyshuollon normitarkastuksessa kuitenkin verensokeriarvo oli hieman koholla* ja siksipä lääkäri päätti pitää pelottelutuokion. Kovin dramaattisin sanakääntein hän kuvaili, kuinka rasvamolekyylit valtaavat verisoluni ja suoneni menevät tukkoon. Lääkäri tiedusteli, mitä haluaisin tehdä eläkkeellä ja hämilläni vastasin, että vaikkapa matkustella. "Eipä sitä paljon reissata, jos on infarkti iskenyt ja alaraajat amputoitu", vastasi tuo terveyshuollon ammattilainen.  Lääkkeeksi määrättiin diabeteshoitajan opetusta ja painonpudotusta.

Kävin siis kuulemassa diabeteshoitajan sekä ravitsemusterapeutin ohjeita. Mitään, jota en olisi aiemmin tiennyt, heillä ei ollut kerrottavana. Luulenpa, että jokainen täysikäinen ja suht sivistynyt tietää ihan hyvin, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Ja margariinia en sitten syö, oli mikä tahansa! En juurikaan muuttanut elämäntapojani, tai ehkä hieman sentään, sillä verensokeriarvot eivät nousseet ja pitkäaikassokeriarvot laskivat normaalin rajoihin. Edelleenkään en ollut kovin huolissani.

Kun näin Michae Mosleyn dokumentin Eat, Fast Live Longer (hyvä esimerkki pilkun tärkeydestä muuten) pätkäpaastoamisesta, syttyi jokin lamppu päässäni. Paitsi, että syömisen ja paastoamisen vuorottelulla voisi pudottaa painoa, voitaisiin sillä alentaa verensokeriarvoja. (Ja muitakin terveysvaikutuksia lupailtiin, niistä enemmän painonpudotusbloggauksessani.) Koska polvivamman takia painoa piti joka tapauksessa pudottaa, niin päätin ryhtyä pätkäpaastoilemaan.

En voi tietää, vaikuttaako paaston ja syömisen vaihtelu vaiko sen mukanaan tuoma painonpudotus, mutta verensokeriarvoni ovat nyt normaalin rajoissa, eli paastosokeri alle kuuden. Verensokeria mittasin kotona epäsäännöllisesti äidiltä perityllä mittarilla ja työterveyshuollon kautta kävin kesällä virallisessa mittauksessa. Kesän virallinen mittaus näytti jo normilukemat, mutta kotona vaihtelua oli vielä  silloin. Päätin, että jos kahden kuukauden aikana arvot ovat alle kuuden, niin katson tavoitteen täyttyneen. Ja nyt on näin. Tänä aamuna mittari näytti jopa ennätyksellisen alhaiset 5,3.

Katson siis tavoitteen numero 5 saavutetuksi. 

Tästä lähtien mittaan verensokerini vain noin kuukauden välein ja rauhoitan mieleni amputoimisilta ja infarkteilta. Eläkkeellä haaveilen matkustavani, mutta sitä ennen haaveilen tekeväni vielä pitkään töitä. Viiskakkosta jatkan niin kauan, kun paino tuntuu hyvältä, sitten ehkä siirryn kuusykköseen.


*Kun katson Oma terveys -palvelusta verensokeriarvojani, ne olivat olleet jo vuodesta 2007  hieman koholla. Itse asiassa kerran ne olivat tämän jälkeen olleet alle kuuden ja sinä keväänä noudatin hiilihydraatitonta ruokavaliota. Mielenkiintoista sekin.