Pieniä sieniä ja iso omena

Ei - en tavoittele wow-olotilaa natustelemalla madonlakkeja ja meneväni espoolaiseen ostoskeskukseen. Vaikka voisihan sekin elämys olla.

Sen sijaan asetan kaksi tavallaan ruokaan liittyvää tavoitetta, jotka eivät periaatteessa vaadi ponnisteluja - päinvastoin ovat varsin mukavia suorittaa, mutta ovat silti asioita, jotka niin helposti jäävät puheen tasolle.

Tavoite 9

Pidän kovasti sienistä. Pidän myös sienestämisestä. Silti en ole saanut käytyä sienessä kuin pari kertaa viime vuosien aikana ja saaliit näistä kerroista ovat köyhiä. Aina on pitänyt mennä, mutta on milloin mitäkin; ei autoa käytössä, muita menoja, krapula (pitää olla tarkkana sen viinan juonnin ajoituksessa ensi syksynä) tai mitä milloinkin. Enkä tunne sienipaikkoja pääkaupunkiseudulla, paitsi Sipoonkorven, jossa on sellainen ruuhka ja hulina, jotta on ihme ettei parkkipaikalla myydä makkaraa ja virolaisia kanttarellejä. Pohjois-Karjalasta tiedän jokusen paikan, mutta sinne ei varmaan tule enää sienestämään mentyä. Eli ensi syksynä on vaan mentävä - helevettiläinen - sillä tavoittena on olla

itse poimimia sieniä säilöttynä.

Niin - ja marjat saa puolestani poimia joku muu.

Tavoite 8

Sisarentyttäreni muutti toissapäivänä New Yorkiin. Sovittiin, että menen käymään ja ehkä veisin siskonkin mukanani. Voisin kenties olla kauemminkin. Niin usein tällaisetkin puheet jäävät toteuttamatta. Mutta kun listattuna tavoitteenani on syödä kovin kehuttua hummeria itse Mandelan mukaan nimetyssä naapuriravintolassaan ja tavoitteethan toteutetaan niin viimeisenä tässä esittelyssä kerron, että aion syödä Tristan Da Cunha Lobster Tail -annoksen ravintola Madibassa Brooklynissä.

Tässä kaikki tavoitteet. Laitan kaikki listaan ja yritän vielä kehittää mittarit sekä seurantamenetelmät. 

Sain pari päivää sitten sattumoisin saksalaiselta ystävältäni uudenvuodenviestin, jossa sanottiin, että onneen tavoittelevan tulisi asettaa vain yksi päämäärä. No mulla on yksitoista - saa nähdä kuinka käy.