Säännöt ja pikkuisen valasasiaa

Kerrottakoon tässä välissä ne kolme sääntöä. Niiden kaikkien pohjalla on turhautuminen tavaran paljouteen ja omaan ostokäyttäytymiseen. Säännöt koskevat kosmetiikkaa, vaatteita ja ruokaa.

Sääntö numero 1 - kosmetiikka

Uutta kosmetiikkaa ei saa ostaa jos on olemassa jo vastaava tuote.  Vaikka olisi tarjouksessa. Ja vaikka ainahan sitä puhdistusmaitoa tarvitsee.

Sääntö numero 2 - vaatteet

Uusia vaatteita saa  ostaa vain jos olen laihtunut (tähän tavoitteeseen palataan myöhemmin). Laskin kerran alushousuni. Niitä oli 72 paria. Kyllä ne joksikin aikaa riittävät. Niin kuin muutkin vaatteet.

Sääntö numero 3 - ruoka

Ruokaa saa laittaa vain niin, että siinä käytetään jo jotain kaapissa, pakastimessa tai jääkaapissa olemassa olevaa raaka-ainetta. Tämä sääntö ei valitettavasti estä ostamasta taas jotain uutta goji-marjaa tai vastaavaa, maatilamatkojen löytöjä kuten poronhäntäossobuccosäilykettä tai etnokaupan koko linssivalikoimaa, mutta jospa ne entiset tulisivat edes käytettyä.

Tänään tein kaapintyhjennysruokien klassikon eli pitsaa. Ostin vain hiivan ja tomaattipyreen. Hyvä minä!
 

Valasasiaa

Löysin valmismatkan juhannuksen jälkeen Solovetskiin valaiden katseluun. Siellä on oppaana sama Rauno Lauhakangas kuin valaiden ääntelystä kertovassa radio-ohjelmassa, jonka linkkasin aiemmin. Soitin myös serkulleni Ekille ja nyt retkueeseen olisi lähdössä jo kenties jopa seitsemän ihmistä. Valasinnostus tarttuu. Niin ja sain tilattua antikvaari.fi-verkkokaupan kautta kirjan Vienanmeren luostarisaaren valaat.